No joo, jospa kiteyttäs viimeisen päivän kunniaksi vuoden 2012 kirjoihin ja kansiin.
Mitä sitä tulikaan tehtyä reenaamisen saralla? No treenejä tuli 214 kpl, painitreenejä tais tulla 1,5 kpl viikkoon eli suurinpiirtein 70-80 vuoteen. Se ei oo paljoa se.. no jospa laatu korvasi määrää:D ainakin joinain kertoina.
Alkuvuodestahan (helmikuu) minä vielä kävin vääntään molempien painimuotojen miesten SM-kisat, joista muistoiksi jäi... no että tuli käytyä... vappaan kisat olivatkin elämäni ensimmäiset ja suoraan tuli aloitettua suomen huipulta:D Pari matsia (joista toinen sarjan voittajaa vastaan), joista toinen olis pitäny kyllä hoitaa, mutta kun tuli unohdettua jakson lopulla, että painittiin vappaata... yleensä virheistä rangaistaan...eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.
Krekokisoissa oli tuttu kaveri vastassa, jonka kanssa pystyssä pukattiin ja tönittiin ilman ratkaisua. Kaveri tiesi olevansa parempi matossa, joten ehkä vähän tarkasti pystyn ottikin. Kun siinä pystyssä se mun mahdollisuus oli. Eipä siinä, pienestä ne on kiinni, seuraavassa matsissa Janne sitten meni hävisi sarjan kakkoselle tiukasti 2-0. Tulipahan todistettua itselle, että pystyi Sm-kisoihin osallistumaan, eikä kuitenkaan joka matsissa persettä myöten selälleen:D Mitä nyt aikuisiällä oon kisoihin osallistunut niin pystyssä oon aika hyvin pärjännyt, mua ei ole "pahemmin" heitelty jos nyt en ole itsekään hirveästi pisteitä tehny. Sellainen jyrä...matossa sitten noutaja on tullu... liekö jo osittain ollu iän tuoman jäykkyyden syytä? Viimeisiksi kisamatseiksi jäi Barents-turnaus, jossa voittojakin tuli...
Voittoihin on hyvä päättää!
Nyt kun lisenssi on viimeistä päivää voimassa niin varmaa on se, että sitä ei uusita enää. Nyt on meikäläisen journey-man ura ohi:D Voin täysin allekirjoittaa Dan Gable:n viisaat sanat "Some have wrestled without great skill—none have wrestled without pride." ~ Minuun nuo sanat sopii enemmän kuin hyvin:D
Nuorempia (ja vanhempiakin) käyn varmasti reeneissä kiusaan minkä normi elolta ehdin. Painin aloittaminen uudelleen aikuisiällä opetti paljon. Pelkästään tekniikka kehittyi hurjasti poikavuosiin verrattuna. Nimenomaan puolikkaalla, käsivarsikiepillä ja lindenillä on yllätetty itseä parempia painijoita... siis treeneissä. Isointa painissa mulle on ollut Alexander Karelinia lainaten "Painissa tärkein juttu on kuulua valtavaan painiyhteisöön"
Mitä se kilpapainin harrastaminen sitten otti aikamieheltä? No osittain fyysistä terveyttä, yllättäen.
Vammojen kanssa on oppinu tuleen toimeen, vaikka joskus aamuisin olo on ku halolla lyöty...
Käpälät vaivaa ja tunto väillä pois, rintalasta paukkuu, korvien ulkomuoto vaikeuttaa joskus kuulemista (toisesta earista menny tärykalvo kans), polvi muistuttaa itsestään., mutta se on aika "pieni" hinta siitä että pää on pysynyt kasassa (ainakin omasta mielestä) ja kuntokin on parempi ku monella nuoremmalla.
Vuodelle 2013 tavoitteet tulee olemaan enemmän voimailupuolella, kiitos Shit Gymin. Pitkäaikainen haave totetui kun sain tehtyä salin varastoon. Loppuvuodesta jo tulikin vedettyä voimaohjelmaa läpi, jonka paras anti oli uudet ennätyssarjat... vaikka ykkösiä kyllä haettiin. Jospa vuosi 2013 tuo tullessaan voimaa lisää. Mukava lieveilmiö on ollut sekin, että veljeskatraastamme kaksi on löytänyt tiensä levytangon kimppuun. Niin ja uskaltaiskohan tuota luvata, että käyn lenkillä ja venyttelen enemmän....
Ja muistakaa, että EIKU HUUMORI YLLÄ JA LISÄÄ PASKAA HOUSUUN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti